Alma rupesi oksentamaan kovasti keskiviikon vastaisena yönä.
Alkuun en kovin säikähtänyt, ajattelin että on syönyt jotain sopimatonta tai muuten vaan vatsataudissa.
Aamupäivällä tahti oli jo niin kova että oli oksentanut varmaan sen 30 kertaa ja oksennus tuli ihan syöksyllä ulos.
Soitin kunnan eläinlääkärille ja mentiin iltapäivällä käymään.
Tyttö oli jo kuivunut kun en tietenkään ruokaa ollut antanut ja sitä oksennusmäärää ei mikään juominen pystyisi korvaamaan. Alma nesteytettiin ja sai kipu- ja antibiottipiikit sekä pahoinvoinninestolääkkeen.
Oksentelu sillä loppui mutta illallakin vielä yökkäili muttei tietenkään lääkityksen vuoksi oksentanut. Kamala vimma oli heinää syödä koko päivän. Soitin turkuun pet-vetiin ja varasin ajan aamuksi, halusin mennä tarkastamaan kunnon perusteellisesti, se kun ei kunnallisella onnistu.
Torstai-aamuna ei tullut edes keittiöön ruokaa kerjäämään ja se on tuolla tytöllä jo iso huolenaihe.
Kuivumisen merkkejä oli myös, onneksi oli aika aamusta heti.
Lääkäri ensin tutki yleisvoinnin ja sitten ultrattiin vatsa. Kaikki sisuskalut näyttivät normaaleilta. Otettiin verikokeet ja tulehdusarvot olivat koholla, 50, maksa- ja munuaisarvot ok, hematokriitti oli juuri viitearvon alapuolella ja punasolut taas koholla. Jos nyt yhtään muistan oikein, kovin hermostunut olin ja silloin jää tieto kovin vähän muistiin.
Kehottivat minua lähtemään pois paikalta ja ottivat tytön sisään nesteytettäväksi ja varjoainekuviin. Kyllä oli masentavaa jättää tyttö sinne vaikka tiesinkin että hyviin käsiin jäi.
Kotiin asti ei onneksi tarvinnut ajella vaan menin Oilin luokse päiväksi, onneksi. Yksinään olisin vaan stressannut mutta nyt puhuessa kaikesta maan ja taivaan välillä oli helpompi olla.
Lääkäristä soitettiin iltapäivällä ja kerrottiin että röntgenissä ei mitään, varjoaine kulki hyvin Alman läpi eli ei tukosta. Tyttö oli myös nesteytyksestä niin piristynyt että oli kanyylit mukanaan murtautunut ulos häkistä ja lähtenyt etsimään seuraa.. :D
Tultiin kotiin puoli viiden maissa ja ensimmäisenä juoksi Alma keittiöön juomaan ja alkoi vaatimaan ruokaa. Annoin nokareen raejuustoa ja söi hyvällä ruokahalulla. Ell sanoikin että jos ruoka ei maistu niin takaisin mennään seuraavana aamuna.
Tänään perjantaina tuo on jo ihan entisellään. Olen antanut keitettyä riisiä ja seitiä sekä raejuustoa useampana pienenä annoksena ja hyvin maistuu. Läääkitys meillä on nyt ensin 5 päivää antibiootti ja 10 päivää vatsanhoitoaine.
Mitään syytä tähän kaikkeen ei siis laajoista tutkimuksista huolimatta löytynyt. Itse epäilen vahvasti ettei Alman maha tykännyt lähes viikon pihalla kuolleena olleesta pikkulinnusta mutta siihen ei varmuutta nyt saatu. Ja toivottavasti tämä kokemus ei toistukaan.
Olen vakavissani miettinyt kuonokopan tms hommaamista ulkoilua varten. Ahne koiran kuuluu olla mutta ehkä ei liian ahne kuitenkaan :). Äitinsä on todella ahne mutta päästäiset ja pikkulinnut ei sille kelpaa, Alman suuri herkku.
Entäs eläinlääkäriin menneet rahat. Ensin täytyy olla tosi tyytyväinen siitä että olen vakuuttanut koirani lähitapiolassa, suorakorvaus toimi todella hienosti ja nopeasti eilen! Max 2min ja laskusta hävisi noin 60%
Keskiviikon nestetys ja lääkkeet maksoivat 59€, meinasin pudota penkistä kuultuani loppusumman, erittäin edullinen keikka!
Eilinen ultra, useampi röntgenkuva, varjoaineet, laajat verikokeet, nesteytys, lääkkeet ja koiran lääkärissä olo 390€. Ehkä täällä kauempana pääkaupunkiseudusta onkin ihan kiva asua :D
Täytyy toivoa että oli ainutlaatuinen kokemus taas. Kyllä koiran sairastuminen saa mut aina ihan pois tolaltani. Tänään kun ovat kotona riehuneet niin hymyillen vaan katsoo ja on onnellinen, mun niin rakkaat <3
