Helmi on poissa.
Aivan kamalaa!
Olo ei kohentunut lauantain jälkeen ja maanatai-aamuna mentiin uudestaan lääkäriin. Ultrattiin, röntgenkuvattiin ja ruokatorvesta se syy sitten löytyi. 2x4cm tukos.
Olisin teoriassa voinut vielä tähystykseen mennä tutkimaan mikä se on mutta koiran yleiskunto huomioonottaen en siihen enää lähtenyt. Leikkuupöydälle en olisi Helmiä enää vienyt ja se olisi vääjäämättä edessä ollut joten katsoin koiralle parhaaksi laittaa nukkumaan. 1 elämäni vaikeimpia päätöksiä.
Nyt kun mietin niin ehkä se jo oireili aiemmin. Kerran teki sen saman yksimisensä kesken ruokailun ja ehkä joskus jonnin verran turvonneelta näytti ohimenevän hetken. Ei jaksanut enää lenkkeillä pidempiä matkoja. Vaikea sanoa mutta lopputulosta se ei muuta.
Lähetin Helmin eviralle avattavaksi ja nyt odottelen sitä lopullista syytä, mikä siellä kurkussa oikein oli.
Ei tähän totu, ei voi, ei saa tottua. Koirat on mulle ainakin perheenjäseniä, ei vain koiria. Samanlainen huoli niistä kuin aina lapsistakin.
Martta ja Sylvi ei ole varmaan edes huomanneet että yksi on joukosta poissa. Onneksi ehdin meille pennun kesällä ottaa ettei Martan tarvinnut jäädä yksin. Sylvi riehumalla pitää Martalla kyllä muuta mietittävää kun lauman pienenemisen :)
Kiitos Helmi kaikesta,.
Jos sua ei olis ollut, olisin luonut sut.
Mitään susta en olis muuttanut,
samanlainen susta ois tullut.
Lepää Rakas rauhassa <3
 |
| Helmi juuri kotiin tulleena <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti