Nyt pentu on vihdoin kotona. Oli kyllä piiitkä aika odottaa mutta näyttää olleen ehdottomasti sen arvoinen!
Nora kävi Oonan kanssa Tukholmasta pentuset, juu, 2 kappaletta, hakemassa perjantaina. Pienet olivat niin reippaina tallustaneet ensin tukholman päärautatieasemalla ja myöhemmin laivassa, hytissäkin oli leikki kovin maistunut. Häntä pystyssä menivät vaan. Upeat <3
Mun pentunen on Westorps Victoria SuperStar, kutsumanimeltään Sylvi, Martan emän puolisiskon tyttö. Martan luonteesta vakuuttuneena halusin pennun lähisuvustaan.
Eilen kotiin tultuaan hyvin kiersivät täällä vaikka vastassa oli 3 gööttiä ja saksanpaimenkoira. Osaavat niiata jos koira murisee mutta Helmi ei taida kovin uskottava olla kun Toivo, Westorps Atlas SuperGiant, näykki takapäästään kun toinen irvisti. Martta otti pennut tyylilleen varmana vastaan, häntä heiluen. Osaa kyllä jopa komentaa vähän tarpeen tullen, omat pennut varmasti opettaneet. Vahtii kyllä myös jos joku sanoo pennuille rumasti ja tulee katsomaan.
Sylville ja Toivolle maistuu ruoka erinomaisen hyvin. Nyt ymmärrän kun kasvattaja sanoi näiden syövän kuin pienet porsaat. Putkiluita kun meillä lattioilla pyörii niin niitä järsivät mielellään.
Rakensin penneleille aitauksen olohuoneeseen mun sängyn viereen. Ekan yön viettivät jo siinä ja meni tosi hyvin, kertaakaan en herännyt että olisivat itkeneet. Tarpeensa tekevät hienosti paperille ja myös ulos. Ja toki myös lattialle ja matolle, kuuluu asiaan ;)
Uskon että kun ensimmäiset pari viikkoa tulevat viettämään yhdessä niin sopeutuvat vielä paremmin uuteen kotimaahansa. Mutta en kyllä itselleni kahta pentua samaa aikaa ottaisi, Mahdotontahan on antaa molemmille niin paljon omaa aikaa kun pentu vaatii kun on muutakin perhettä ja elämää ympärillä.
Toivo muuttaa omaan kotiin kuunvaihteen jälkeen kun uusi omistajansa saa muuttonsa ohi. Ehkä Helmi on silloin jo täysin sujut näihin ja voin jättää päiviksi pennun Martan ja Helmin kanssa. Toi yksinolo aitauksessa ahdistaa mua. Varmasti enempi kun pentua.
Täällä tulevat perässä mihin vain, uloskin rohkeina kynnyksen yli maailmaa katsomaan. En ole liiemmin vielä ulkona liikkunut, takapihalla ovat saaneet riehua mielinmäärin. Sielläkin nousevat haravan päälle, yrittävät kiivetä grilliin yms, eli ei kyllä pelkää. Toivottavasti Sylvistä kasvaa rohkea ja ihana aikuinen, Toki kauneuskin on plussaa mutta luonteen kanssa eletään joka päivä.
Tällä hetkellä näyttää hännät jäävän Martan ja Helmin näköisiksi "sapelihänniksi",saa nähdä kääntyvätko mutkalle.
Kissoja taitavat niiata eniten, menevät täysiä luokse mutta sitten madellaan ja vikistään. Onneksi noi ei pennuista välitä eikä koirista muutenkaan. Katsovat hetken ja lähtevät pois.
Olen siis erittäin tyytyväinen valintaani ja kiitollinen kasvattajalle että antoi minulle tuollaisen pienen aarteen <3
Sitten vielä pari Oonan ottamaa kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti