Martta taas. Martta oli niin oma ihana itsensä. Eihän tuo lehmiä voinut jahdata, miksi ihmeessä olisi? Häntä heiluen köpötteli lehmien vieressä kuin olisi ollut kavereiden kanssa lenkillä. Ei pelännyt vaan meni vaan. Niin höpsö ihana :D Tuomari sanoi että voi kyllä johtua ihan siitäkin että juoksu on juuri alkamassa mutta mä uskon tuohon Martan hyväntahtoisuuteen, jotenkin kivempaa ;)
Enää 3 viikkoa pennun luovutusikään, voih, ei malttaisi odottaa <3 Vieläkään en tiedä mikä on oma pentuni mutta kohta sekin selviää.
Mä sain vihdoin kennelnimen! Ei mennyt eka toive läpi, toinen meni ja nyt se on sitten Kennel Ihanhelmi. Oli saatava Helmi mukaan nimeen, Helmi joka näytti omalla luonteellaan ja ulkonäöllään millainen koira minulle kuuluu <3
Ollaan käyty mustikassa muutama kerta typyjen kanssa. Eihän noi muuta tee kun syövät mahansa pullolleen niitä metsässä. Mahat tykkää. Etsisivät vaan aina sen oman puskansa eikä mun ;)
Alla vielä kuvia paimennustaippareista Martan kasvattajan Kirsi Hotasen ottamina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti