Tänään käytiin Alman kanssa ultrassa ja siellähän niitä oli, pienen pieniä koiranpentuja <3.
Heti joulukuun ensimmäisinä päivinä pentuja odotellaan syntyviksi. Useampi näkyi mutta sen tarkempaa tietoa ei ultralaite antanut.
Pennut tulevat syntymään tyttäreni Noran luona Töysässä, hänellä paremmin aikaa panostaa pentuihin kun itsellä alkaa koulun vaativin työharjoittelu ja näyttö juuri silloin.
Pennuista on ollut jo paljon kyselyä joten uskon että kaikki tulevat saamaan hyvät aktiiviset kodit :)
Tiineysaika on mennyt hyvin, ei pahoinvointeja tai muutakaan. Läheisyydenkaipuu vain Almalla valtava, koko ajan pitäisi sylissä pötköttää. Paino oli tänään noussut 600g alusta, Taitaa olla osaltaan hyvinsyömisen ansiota ;)
Astutuksen helppous aina yllättää kun kuullut tarinoita että aina ei kaikki mene niinkuin elokuvissa. Martta on aina ollut helppo tapaus ja niin oli Almakin, koirat vapaina juoksemaan pellolle ja itse hoisivat itsensä nalkkiin. Toki sitten oltiin vieressä etteivät ala toisiaan vahingoittamaan jos kiskovat eri suuntiin. Itselleni tärkeää onkin että astutus sujuu molempien puolesta hyvin, kummallakin on tahtoa ja kykyä lisääntyä normaalisti. Jos narttu on aggre tai urokselta puuttuu vietti niin ei niitä pentuja minulta maailmaan tule. Toki tiedostan että ei tämä tule aina yhtä helppoa olemaan vaan mutkia tulee matkaan vielä joskus. Toki toivon ettei.
Toivon että synnytyskin sujuu yhtä hyvin Almalla kuin emällään, se on aina niin kovin jännittävä tapahtuma. Martta on synnyttänyt sekä Aat että Beet puolessatoista tunnissa ja päiväsaikaan, kiltti tyttö :D .
Nyt en pääse näillä näkymin edes synnytykseen mukaan, mahtaa olla suuri stressi olla muutaman sadan kilometrin päässä ja pitää peukkuja pystyssä.
Useaan kertaan meinaan kyllä ajella pentuja katsomaan, oman kasvatin eka pentue, niin suuri juttu minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti