näyttelytreenit ym

Tänään käytiin treffaamassa pitkästä aikaa Alman sisaruksia Armasta ja Suomaa, niin isoiksi jo kasvaneet, ja hienoiksi tietty <3
Molemmilla näytti olevan kaikki hampaat suussa, Almalla kun puuttuu 1x p1 ja 1x p3. Hertan ja Aimon hampaista ei vielä varmuutta.
Korkeutta Armaksella 32-33cm ja Almalla ja Suomalla 30-31cm, hyvän kokoiset siis. Alman luusto on kyllä jotain uskomatonta, todella vahva!
Herttaa nähdään vähän väliä kimppalenkeillä, Alman kanssa tappelevat kuin pahaiset sisarukst :D. Niin reipas pieni sekin, äitinsä kopio ja silti myös niin isänsä näköinen. Hertta ja Suoma on todella tummia pääväriltään.

Kahden viikon päästä on pentusilla ensimmäinen pentunäyttely, voi kuinka jännää! 4 pentua tulossa, tosi tyytyväinen olen :). Toivottavasti saan myös virallisiin osallistumaan myöhemmin. Alma lähtee Noran luokse näyttelyn jälkeen ja on ilmottu kahteen näyttelyyn, ekat viralliset. Kyllä mielenkiinnolla odotan mitä tuomarit ovat mieltä mun kauhukakarasta.
Sellainen Alma nimittäin on. Tuhoa tekee todella paljon ja pelottomasti suhtautuu ympäristöönsä. Vähän liian äänekäs kyllä enkä ole onnistunut sitä ihan pois kitkemään ja sekös mun pinnaa hieman kiristää. Aika hyvin on makupaloilla saatu ohjattua ääntely pois mutta hiomista vaatii edelleen. Ihan AD/HD tapaus. Melkein odottelen jo Sylvin joskus syntyviä pentuja, sieltä tulee varmaan sellaisia ihania pieniä ja kilttejä, niinkuin Sylvi, vaikkei tuo pieni olekaan mutta niin kiltti :). Sellaisen jos jättäisi sitten kotiin ;)

Katselin pentujen vauvakuvia. Niissä kun ovat tietenkin paikallaan eikä ääntäkäään kuulu niin kyllä jo taas haluaisin sellaisia kotiin hetkeksi. Mutta vuosi vielä ja sehän menee nopeasti. Jahka vielä Martalle uroksen löytäisin. Alma menee ainakin kyllä luustokuviin ennen astutusta, näkee yhtään mitä sieltä on tullut. Toivottavasti saan muutkin pennut kuviin ensi syksynä, antaa niin paljon tietoa minulle ja toki omistajalle myös. Selkäähän ei silloin vielä virallisesti saa spondyloosin ja kalkkeutuneiden välilevyjen osalta mutta tulen kuvaamaan Alman sitten noin 4-5 vuotiaana vielä uudestaan.

A-pentujen omistajilta olen kuullut todella positiivista palautetta omistaan ja kyllä on hienoa! Mikä sen parempaa kun todella tyytyväinen kasvatin omistaja <3.
 Alma taitaa olla ainoa joka ei kyllä sitten yhtään leiki leluilla mun kanssa. Sylvin kanssa hieman. Muut pennut kyllä taistelee. Marttakaan ei kanssani leiki. Sylvi taas rakastaa leluja yli kaiken, taistelee oikein kunnolla ja jos kukaan ei leiki kanssaan niin leikkii vaikka yksinään. Ja rikkoo kaikki lelunsa mitkä vaan voi :D
Martta on rauhoittunut todella paljon, ei se noiden nuorten kotkotuksiin enää lähde mukaan. Katselee vaan. Viikon päästä on sillä taas hieroja pitkästä aikaa, katsotaan onko jumeja. Kaveri on Martan kanssa käynyt pari kertaa agilityä treenaamassa ja hyvin muisti vielä mitä siellä tehtiin :)

Alla vielä kuvia tän päivän treffeiltä.

Armas, Alma ja Suoma

Suoma

Suoma

Armas

Armas

Alma

Alma