keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Helmin ruumiinavaustulokset tulivat

Helmin ruumiinavaustulokset tulivat eilen.
Hajosin ihan täysiä ja itkin täällä kotona hysteerisenä lähes koko illan.
Helmi oli täysin terve. Kaikki sisäelimet hyvässä kunnossa, niistä ei löytynyt mitään mainittavaa.
Mutta.
Kuolinsyykin selvisi, tai siis oireiden syy.
Helmi kuoli luunpalan aiheuttamaan tukokseen ruokatorvessa.

Ruokatorvesta löytyi halkaisijaltaan 3.8cm kokoinen luumötikkä. Kyllä tekee kipeää! :(
Ihmettelen syvästi turun eläinsairaalan hoitoa tapaninpäivänä.
Kerroin koiran syöneen luuta ja mietin voisiko kaikki johtua siitä. Eläinlääkäri epäili ryystämisen johtuvan nenäpunkista? Myöhemmin illalla kun koira turposi uudestaan, oltiin siis päivystyksessä kuutisen tuntia, silloin nukutti ja kuvasi vatsan. Sen jälkeen väittävät työntäneensä letkun mahaan ja tehneensä vatsahuuhtelun. Mitä mä nyt mistään tiedän niin eikös letku mahaan työnnetä ruokatorven kautta. Miten olisivat sen saaneet mahtumaan ison luumöhkäleen ohi?
Vatsalaukusta löytyi myös luumassaa, miksei se lähtenyt huuhtelulla pois jos sellainen muka tehtiin? Eviran patologi epäili Noran tänään sinne soittaessa että ell on vain luullut olevansa vatsalaukussa. Eikö yhtään ihmetellyt kun letku meni sisään liian vähän?
Voisin ajatella että jos olisivat heti oksettaneet koiran niin luu olisi vielä lähtenyt. Mutta antoivatkin ensimmäisenä pahoinvoinninestolääkityksen jolloin oksetus oli jo mahdotonta. Letku on varmaan työntänyt luun vielä syvemmälle ruokatorveen.
Maanantaina kun mentiin uusiksi lääkäriin ei olisi voitu tehdä enää mitään. Ruokatorvi oli jo alkanut menemään kuolioon ja paha tulehdus oli päällä. Jos en olisi Helmiä lopettanut, koira olisi melkoisen pian kuollut itse mätäpaiseen puhkeamiseen.
Enää en voi asialle mitään tehdä mutta oli kyllä tosi kova isku. Luulin tehneeni kaikkeni mutta se ei vaan nyt riittänyt.
Kaikkea pahaa voi aina tapahtua ja tää oli meille se pahin.
Ja entäs se syyllinen.
Mä en ole ikinä suostunut ostamaan koirille paistettuja/savustettuja luita joita sekä eläinkaupat että ruokakaupat myyvät. En koska olen kuullut niiden olevan vaarallisia. Jouluksi sitten jonkun mielenhäiriön päällä ollessa sitten ostin kuitenkin. En kuitenkaan kyennyt niitä koirille jouluna antamaan kun olikin mielestäni huono idea. Ja mitä tein sitten tapaninpäivänä. Päätin uhmata omaa mieltäni ja antaa sellaisen Helmille. Ja prkl!! Näin kävi! :( Se pahin painajaiseni moisista paskaluista toteutui.
Älkää syöttäkö niitä koirille. Ne ON vaarallisia. Raa'at luut, rustot, "tehdyt" luut yms, ne ei ole, ne sulaa elimistöön. Patologi sanoi ettei solmuluun solmukaan ole näin vaarallinen jota myös olen pelännyt. Se kun menee nopeasti löysäksi massaksi. Paistettu/savustettu ei millään. Vatsalaukussa olisi kyllä hävinnyt pitkän ajan kuluessa eikä vaaraa olisi ollut. Nyt ei vaan koskaan ehtinyt sinne asti.
Leikkaus luun poistoon olisi ollut melko mahdoton. Lääkärin olisi pitänyt mennä rinnan läpi ja operaatio olisi ollut todella iso. Sellaiseen tuskin olisin Helmin kanssa lähtenyt, ikää kuitenkin paria päivää vaille 13. Eikä sellaista mahdollisuuttakaan kyllä minulle annettu koska maanantaina se olisi ollut jo myöhäistä.

Teksti voi olla melkoisen sekava mutta niin on omat ajatuksenikin vielä asian suhteen. Sydän itkee verta. Anteeksi Helmi <3

2 kommenttia:

  1. Kommentoin vaan, jotta meidän koira sai tuommoisesta luusta myös tukoksen suolistoon. Onneksi tukos sattui olemaan sen verran pienempi, että se kulkeutui eläinlääkärin hyvän hoidon, troppien ja perafiinin avulla parissa päivässä ulos. En osta koirilleni ainuttakaan tuollaista murikkaa enää ikinä, enkä suosittele niitä muillekaan. Oli kallis luu se. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä oli onni matkassa, onneksi!
      Kalliiksi tuli täälläkin kokeilu ja vielä menetettiin koirakin :(

      Poista