sunnuntai 4. lokakuuta 2015

tokoilua ja muuta pohdintaa

Ollaan käyty Martan ja Sylvin kanssa perjantaisin tokoilemassa.
Molemmat osaavat keskittyä muhun hienosti ja muut koirat on lähes ilmaa. Tai Martalle ilmaa mutta Sylvi kyllä niitä katselee välillä, tällä kylällä kun ei liikoja muihin koiriin törmää.
On nyt sitten pieni treenikipinä taas iskenyt ja päätin että tältä kurssilta jatketaan Martan kanssa rallytokoryhmään. Seuraaminen on todella hyvää, vielä istuminen ja maahanmeno niin siiähän on jo alokasluokka :).
Sylvin kanssa varmaan odotellaan pari kuukautta ja sitten mennään myös tokoryhmään. Niin pien vielä että annan odotuttaa seuraavan kurssin ajankohtaa. jos ihan kotioloissa yrittäisin saada näyttelytreeniä otettua ja kävisin ainakin yhdessä mätsärissä ennen ekaa koitosta :)

Martan mies on nyt päätetty. Tulee olemaan Acmen Wagner, FI MVA, luonnetestattu 93p, laukaisuvarma. Nyt sitten odotellaan juoksunalkua joka toivottavasti on ajankohtainen tammi- helmikuussa. Narttupentu olisi suurena toiveena mutta katsellaan mitä sieltä tulee :) Hännät on kaikilla pennuilla ja väri harmaa. Jännät ajat edessä!

Helmistä on alkanut tulla höperö. Muistissa ja näössä tuskin on ongelmia vielä tai en ole ainakaan huomannut. Mutta häslää jotenkin kamalasti. Mitään sairaudenmerkkejä ei ole. Mennään rokotuksille reilu viikon päästä kaikkien kanssa. Sydänhän oli kunnossa ainakin keväällä kun kohtu poistettiin. Teräsmummo. Vanhukset on ihania mutta onhan ne rasittaviakin. Kauhea sanoa mutta totta. Lenkkeillä jaksaa hyvin mutta rajaksi olen asettanut 4 km. En lähde enää edes yrittämään pidempiä, turha vanhaa väsyttää.

Mulle on tullut sellainen ihmeellinen pelko. Mihin tätä rotua ollaan jalostamassa. Merkitseekö luonne enää mitään. Göötin rotumääritelmässä sanotaan: KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Valpas, tarmokas, rohkea ja tarkkaavainen.
Väitetäänkö tosta lauseesta? Merkitseekö vain ulkonäkö? Olen lukenut ja taas lukenut luonteiden periytyvyydestä. Löytänyt uusia asioita joita en osannut edes ajatellakaan. 
Ostin Sylvin itselleni jalostuskoiraksi, kuten myös Tiitin. Onhan minulla nyt kennelnimikin. Mutta. Tärkeintä minulle on saada mukava reipas koira jonka kanssa voidaan viettää hyvää elämää. Jos saan Martasta narttupennun, hyvä, jos en, mun maailmani ei siihen kaadu. Eikö koiraharrastuksessa tärkeintä ole se koiran kanssa olo eikä se pentujen tulo.
Mulla on tällä hetkellä 2 tosi ihanaa narttua kotona. Helmi, jo vanhus, ja Martta. Noiden kanssa on aina voinut olla ja elää ilman että joutuu miettimään että "miten tästä selvitään". Sylvistä tulee samanmoinen toivottavasti myös kun tuosta kasvaa. Jos en pentuja saa, katsotaan uusiksi joskus kun joku näistä putoaa laumasta pois ja tulee tilaa uudelle koiralle.
Juttelin pitkän linjan kasvattajan/harrastajan kanssa koiran sosiaalistamisesta. Sanoi minulle asian jota kaikki eivät taida ymmärtää. Tervepäinen koira ei tarvitse suurta kokemustenhakua ja sosiaalistamista pentuna vaan pärjää kyllä uusissa tilanteissa silti. Jos koira moista vaatii, kaikki ei ole hyvin. Minulta kun taas vasta kysyttiin että olenko sosiaalistanut Tiitiä tarpeeksi pentuna. Jos mulle tullaan edes vihjaamaan että olen itse aiheuttanut koirassa moisen hermorakenne-ongelman, kiristyy omat hermoni ihan suunnattomasti. En sosiaalistanut Marttaa enkä Helmiäkään sen kummemmin pentuaikana. Kulkivat mukana missä kulkivat, onnellisina siitä että pääsivät. Lopputuloksena koira joka tulee mihin haluan edes epäilemättä että joutuvat vaaralliseen paikkaan.
Koira-aggressio on erittäin perinnnöllinen. Minulla ei ole ikinä ollut koirasosiaalista sakemannia ja olen pitänyt sitä ns rotuominaisuutena. Sitä se varmaan tänä päivänä pitkälle onkin. Mutta. Noran sakemanni Dansku on saanut minut näkemään että kaikki eivät sellaisia ole. Dansku ei lähde mihinkään rähjäämisiin mukaan vaan "hölmönä" katsoo mitä toinen mölisee ja kääntyy pois. Hieno koira  :)

Minulla olisi niiiiin paljon kirjoitettavaa minua stressaavasta asiasta mutta lykkään sitä vielä. Toivon että kaikki asiat kääntyy parhain päin ja vain koiran hyvinvointi on tärkeä. 
Olen lueskellut paljon Chic Choixin blogeja ja siellä on hienoja asioita kirjoitettuna selkokielellä. Suosittelen muillekin :)


Sylvi ja Helmi

Sylvi 14 vkoa. Kuvaaja Oona Pesonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti